Janne Mennala, DI, kehitysinsinööri
Mitä tulee yhteiskunnallisiin asioihin, pahiten uskoani parempaan huomiseen murentaa julkisen keskustelun oheiskiehunta - usein aiheessa kuin aiheessa. Asia-argumentit jäävät varjoon, kun tunteisiin, ennakkoluuloihin ja harkitsemattomiin yleistyksiin perustuvat väitteet kilpailevat keskenään katu-uskottavuuskriteerein. Tärkeitä asioita typistetään bulkkiviihteen tasolle, niillä myydään mediaa, sekä perustetaan milloin vihasivuja ja milloin adresseja.
Toisaalta taas tilastoihin, järkeen ja kiihkottomaan, objektiiviseen analyysiin perustuvat menetelmät kalskahtavat koko lailla tylsemmiltä. Niiden tukemana käyty yhteiskunnallinen, aidosti rakentava ja sovitteleva keskustelu ei iske itseään keltalehtien lööppeihin. Kukaan ei raivostu eikä pöyristy, jos ongelmat kohdataan maltilla ja perustellen.
Syystä tai toisesta, olen oppinut arvostamaan enemmän tuota jälkimmäistä tapaa. Halutessani viihdettä, voin nauttia vaikka hyvästä elokuvasta tai kaivaa esille lautapelin. Yhteiskunnallisia kysymyksiä seuratessani haluan kuulla punnittua puhetta asioista, jotka tavan ihmistä, suomalaista ja tamperelaista liikuttavat. Haluan, että minua edustaa mihinkään ismeihin hirttäytymätön kansalainen, joka lähestyy ongelmia pragmaattisesti ja etsii ristiriidoista aitoja ratkaisuja.
Väinö edustaa tälläistä ajatusmaailmaa parhaimmillaan. Rauhallisuus ja sosiaalisuus yhdistettynä kykyyn nähdä ongelmien keskeltä olennaisuuksia ovat oleellisia valttikortteja. Elämänkokemus, harrastukset ja opettajan työ nuorten parissa tuovat kosketuspintaa arkeen sen kaikessa moninaisuudessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti