Sivut

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Sukupuolesta ja selittämisestä

Mansplaining on termi, joka tarkoittaa jonkin asian selittämistä alentuvasti henkilölle, joka hyvin todennäköisesti tietää asian selittäjää paremmin. Sanan alkuosa man viittaa siihen, että yleensä selittäjä on mies ja selityksen kuuntelija nainen. Alentuva puhe ei tietenkään ole miesten etuoikeus, ja mansplaining tarkoittaakin juuri sellaista ilmiötä, missä selittäjän liiallinen luottamus oman tiedon ylivertaisuuteen on osaltaan seurausta sukupuoliin liittyvistä stereotypioista ja selittäjän ennakkoluuloista. Esimerkkejä ilmiöstä tarjoaa vaikkapa Academic Men Explain Things To Me.

Tänään lasten kanssa apteekkiin kävellessä mieleen tuli muutaman viikon vanha tilanne, ja tajusin, että lastenhoito on alue, jossa mies voi päästä mansplainingin kohteeksi. Tilanne ei ollut kovin ihmeellinen. Pieksämäen juna-asemalla hississä tuntematon nainen opasti minua ystävällisesti, mutta myös alentuvasti kymmenkuisen vauvamme säähän sopivasta pukemisesta. Kun tämä henkilö sen kummemin lupia kysymättä peitteli kärryissä istuvaa lasta, hän samalla puhui siitä, kuinka tuoreet isät eivät osaa laittaa tarpeeksi lapselle vaatteita. 

Tapaus ei sinänsä ollut mitenkään erityisen ärsyttävä, lähinnä tilanne huvitti. Lapsen peittelijä ei tietenkään tiennyt, etten nyt varsinaisesti ihan tuore isä enää ole. Kärryssä matkaajan 3,5-vuotias isoveli nousi laiturille samaan aikaan äitinsä kanssa hissin sijasta portaita pitkin. Enkä voi sanoa, että törmäisin vastaavaan käytökseen mitenkään usein. Enemmän sukupuolistrereotypiat varmasti toimivat lastenhoidonkin kohdalla edukseni. Isänä saan huomiota ja kiitosta tekemällä asioita, jotka äitien tekeminä ovat arkisen huomaamattomia. Toisin sanoen en missään nimessä halua itseäni uhriksi väittää. Tuntemattomien kaikentietäjien pyytämättä jakamat neuvot eivät käsitykseni mukaan ole missään nimessä vieraita äideillekään, anekdootteja asian tiimoilta löytyy esimerkiksi täältä.

Merkittävää koko asiassa oli, että sen johdosta minun on helpompi kuvitella, miltä oman osaamisen ja asiantuntemuksen mitätöinti sukupuolen perusteella voisi tuntua. Jos samanlaiseen kohteluun törmäisi työmaailmassa tai harrastuksissa ja säännöllisesti, voisi minulta irrota selittelijöille hymyä ja hiljaisuutta terävämpiä ja vähemmän kohteliaita vastauksia. Täytyy vain toivoa, että itse syyllistyn alentuvaan selittämiseen mahdollisimman vähän, ja että osaan avoimin mielin kuunnella palautetta, jos käytökseni menee miesselittämisen puolelle.
Peittelyn kohde seuraa olkapäiltä esityslistan lukemista

torstai 16. huhtikuuta 2015

Demografisia huomioita vaalikentiltä ja tilastosta

- Hyvää päivää, saako olla vaalimainos?
- Eipä enää tarvitse, olen jo äänestänyt.

Vaalivauvan kanssa kampanjoimassa.
Viikon sisään on tullut vietettyä runsaasti aikaa Tampereen kaduilla ihmisille Jaakko Stenhällin vaalimainoksia jakaen. Ennakkoäänestyksen alettua usein vaaliesitettä tarjotessa sai kuulla kansalaisen jo täyttäneen velvollisuutensa. Ennakkoon äänestäneitä oli toki kaiken ikäisissä, mutta nopeasti huomasi, että karkeasti ottaen mitä iäkkäämpi kadulla kulkeva henkilö on, sitä todennäköisemmin hän on jo äänestänyt. 

Vaikka otanta on kohtuullisen iso, omien fiiliksien pohjalta ei tietenkään voi tehdä kovin varmoja johtopäätöksiä. Yleisenä totuutena pidetään, että nuorten äänestysaktivisuus on matalampaa, ja varsinkin ennakkoäänestyksessä erot korostuvat. Ihan helposti en löytänyt tilastoa edellisten eduskuntavaalien äänestysaktiivisuudesta ikäryhmittäin koko maan tai Pirkanmaan vaalipiirin osalta, mutta Jussi Ronkaisen toimittamassa Opetusministeriön Nuoret ja ääni -julkaisussa esitellään tilannetta Helsingin osalta. Tilasto vahvistaa havainnot kadulta. Suurin äänestysaktiivisuus on ikäryhmässä 55-69 vuotta, ikäryhmissä 18, 19-21, 22-24 ja 25-28 äänestysaktiivisuus on alle keskiarvon. 

Nuorten pienempi äänestysaktiivisuus näkyy tietenkin kansanedustajien ikäjakaumassa. En tietenkään halua sanoa, että ikä tekisi edustajasta hyvän tai huonon, mutta jos tarkoitus on nimen mukaisesti edustaa kansaa, on ikäjakaumalla merkitystä. Nuorten vähäisempi aktiivisuus huolestuttaa minua tietenkin myös oman puolueeni kannatuksen takia. Vihreät ovat nuorten suosiossa, ja olisi mukavaa, että tuo suosio näkyisi enemmän myös äänestystuloksessa. 

Mitä sitten pitäisi tehdä? Nuorten pitäisi äänestää, ja meidän ei enää ihan niin nuorten pitäisi tehdä parhaamme, että mahdollisimman moni nuori äänestää. Osaamisesta ei nuorten kannata ottaa paineita, ohjeita äänestämiseen voi lukea vaikka Heikki Sairaselta. Omaa osaani nuorten uurnille ajamisessa teen taas huomenna perjantaina flaijereiden kera kadulla. 
Tsemppipeukku kampanjaväelle ja äänestävälle nuorisolle