Opettajan kesäloma - lupa kadehtia

Niille henkilöille, jotka eivät ole opettajia, mutta joilla sattuu olemaan opettajia runsaasti Facebook-kavereissaan, koulujen päättymispäivän tilapäivitykset saattavat aiheuttaa negatiivisia tunteita. Kun useamman kerran lukee hehkutusta kesäloman alkamisesta, saattaa tuntea pienen kateuden vihlaisun. Oma vuosiloma kalpenee opettajien kesäloman edessä, ja vääryyden tunne kaihertaa sisintä. Olen ehkä omilla päivityksilläni pahentanut tilannetta, ja nyt tunnen tarvetta auttaa. Haluan sanoa kaikille opettajien kesälomaa kadehtiville ihmisille, että te olette aivan oikeassa. Opettajan lomaa kannattaa kadehtia.

Ennen kuin pystyn jatkamaan lomasta kirjoittamista, on minun käsiteltävä eräs usein keskusteluissa esiintyvä virhe. Opettajan loman pituus ei ole kolme kuukautta. Tämä alkanut kesäloma omassa koulussani kestää noin kaksi kuukautta ja yhden viikon. Ehkä tuntuu saivartelulta tuohon seikkaan puuttua, esimerkiksi neljään viikkoon verrattuna tuo reilu kymmenen viikkoa tuntuu varmasti kutakuinkin yhtä poskettomalta kuin kolme kuukautta. Mutta juuri sen takia ei olekaan tarvetta liioitella loman pituutta. Kyllä kymmentäkin viikkoa on syytä kadehtia.

En aio tippaakaan puolustella loman pituutta. En vetoa raskaaseen työhön, koska en itse koe työtäni erityisen raskaaksi. Toki työpäivän jälkeen olen väsynyt, mutta en kehtaa väittää, että olisin niin paljon muissa ammateissa työskenteleviä väsyneempi, että sen takia pidempi loma olisi minulle välttämätön. En vähättele lomaa puhumalla siitä, kuinka monet opettajat käyvät kesäisin koulutuksissa tai suunnittelevat seuraavaa lukuvuotta. Koulun johto ei kumpaankaan pakota, rehtorin puhutteluun ei joudu, vaikka loma menisi tyystin lonkkaa vetäessä. Se että useat opettajat kouluttautuvat lomilla, kertoo mielestäni toisaalta siitä, että opettajat ovat monesti innostuneita omasta työstää, ja toisaalta siitä, että kymmenen viikon kesälomasta pystyy suhteellisen helposti lohkaisemaan viikon itsensä ammatilliseen kehittämiseen. 

Loman pituus on kiistaton tosiasia. Mielenkiintoisempi kysymys on, pitäisikö loman olla lyhyempi. Onko oikein, että toisilla on lomaa enemmän kuin toisilla? Tässä suhteessa loman pituus asettuu samaan asemaan eri ammateissa oleviin kadehdittaviin piirteisiin nähden. Asianajajalla on kova palkka, kirjailijan ajankäyttö on vapaata, lääkäriä arvostetaan, pappi saa olla mukana ihmisten elämän tärkeissä hetkissä. Pitkän loman lisäksi opettajan ammatissa on muitakin hyviä puolia, kokonaisuutena opettajan ammatti on mielestäni keskikadehdittava. Ehkä sen takia olen itse opettajan uran valinnut, tai ehkä olen sitä mieltä, koska olen opettajaksi päätynyt.

Oikeudenmukaisuus on haastava kysymys. Varmasti löytyy ammattiryhmiä, jotka voisivat olla kaikki asiat huomioon ottaen vähintääkin yhtä oikeutettuja kymmenen viikon lomaan. En usko, että palkkaus tai muutkaan etuudet ovat täydellisen oikeudenmukaisesti yhteiskunnassa jakautuneet. Enpä kyllä voi väittää myöskään, etten kokisi olevani palkkani ja lomani arvoinen. Harvassa taitavat olla ne ihmiset, jotka saavat mielestänsä liikaa palkkaa tai liian paljon palkallista lomaa. Ehkä koko postauksen yhteenvetona onkin se, että lomani kadehtiminen ei haittaa, kunhan siitä ei seuraa loman lyheneminen. 

Yksityisissä keskuteluissa opettajien kesken saamme vertaistukea sellaisten ongelmien kanssa
elämiseen, joihin emme valtaväestöltä välttämättä sympatiaa saa.