Pienistä ja isoista asioista

Sanna Ukkolan eilen julkaistusta blogi-kirjoituksesta on ehditty jo melkein kaikki sanomisen arvoinen sanoa muun muassa täällä, täällä ja täällä, Hyvien kirjoitusten lisäksi yritän itsekin tuoda jotain merkityksellistä tähän keskusteluun.

Suurin ärsytyksen aiheuttaja Ukkolan tekstissä oli, että hän haluaa määrittää feministien puolesta, mitkä asiat ovat isoja ja tärkeitä, ja mitkä pieniä ja mitättömiä. Samalla kirjoitus vihjaa, ettei Koffin mainokseen kriittisesti suhtautuva välitä "oikeista" tasa-arvo-ongelmista.  Kyseessä on muunnelma Afrikan lapset näkevät nälkää -argumentaatiovirheestä (hienommin sanottuna fallacy of relative privation). Ukkola ei suoranaisesti väitä, ettei pienillä asioilla olisi merkitystä, koska on olemassa suuria ongelmia. Hänen mielestään pieniin asioihin keskittyminen kuitenkin on huono idea:

"Hermostumalla joka jumalan risahduksesta te inflatoitte oman ideologianne – feminismi kokee poika joka huusi sutta -ilmiön."

Myöhemmin tekstissä hän vielä jatkaa: 

"Tasa-arvoon liittyy totta kai paljon todellisia, rakenteellisia ongelmia, joihin keskittyminen olisi paljon hedelmällisempää kuin tyttö-sanojen jahtaamiset ja somekohuihin ripustautumiset. " 

Ukkolalla on tietenkin oikeus esittää mielipide siitä, mitkä keinot eivät hänen mielestään ole tehokkaita tasa-arvon edistämiseksi. Jos hän ei halua ripustautua somekohuihin, niin silloin hänen ei kannata ripustautua somekohuihin. Ukkolan mielestä tehokasta on muun muassa kannustaa naisia perinteisesti miesvaltaisille aloille. Hänen silloin kannattaa varmasti tehdä niin, jos haluaa naisten asemaa parantaa. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, että yrittää vaikuttaa muihin ihmisiin, jotta oma näkemys siitä, mikä on paras tapa toimia, yleistyisi. Samalla täytyy kuitenkin tiedostaa, että ihmiset voivat olla perustelluista syistä myös toista mieltä. Oman näkemyksen kohottaminen järjeksi vihjaa, että toista mieltä olevat eivät käytä järkeään. Toista mieltä olevan henkilön leimaaminen liian tunteelliseksi on perinteinen tapa estää marginalisoitujen ryhmien pyrkimiksiä nostaa esille epäkohtia.

Keskustelua tasa-arvosta Ukkolankin kirjoitus lisää. Sitä vain toivoisi, että päästäisiin eteenpäin tilanteesta, jossa feministejä syytetään herkkänahkaisiksi tyhjästä loukkaantujiksi.