Vuoden alussa puolisoni kanssa kesälomasta keskustellessamme huomasimme haluavamme tehdä jonkin verran asioita, joissa oma auto olisi joko välttämätön tai vähintäänkin tarpeellinen. Auton vuokraaminen pidemmäksi aikaa kuulosti houkuttelevalta vaihtoehdolta. Perheemme varallisuustilanteen punnitsemisen jälkeen päätimme vuokrata auton kuukauden ajaksi.
Sähköpostilla pyysimme tarjoukset muutamasta vuokraamosta ja päädyimme valitsemaan halvimman 5-ovisen auton. Toyota Aygon sai kuukaudeksi vuokralle 615 eurolla, hintaan sisältyi 3500 km ajoa. Kahden aikuisen ja yhden lapsen sekä koiran perheelle auto oli kooltaan riittävän suuri, myös kilometrit riittivät hyvin. Viikon pohjoisen reissua varten auto piti kyllä pakata ääriään myöten täyteen, mutta kaikki tarvittava mahtui mukaan.
Kuukauden vuokra-aikana ajoimme hieman yli 2500 kilometriä, josta vajaa puolet tuli Lapin reissulla. Loput ajosta oli pääasiassa kaupunkiajoa, kaupassa ja uimassa käymistä, remonttitarvikkeiden kuskaamista, varastossa hyvän aikaa lojuneiden tavaroiden viemistä jäteasemalle, tokotreeneissä kulkemista ja mummolassa käymistä. Enemmänkin käyttöä olisi autolle ollut, mutta olimme pariinkin otteeseen sairaana vuokra-aikana.
Rajoitetun vuokra-ajan takia autoa tuli käytettyä varsin huolettomasti. Lyhyitäkin matkoja tuli surutta autoiltua, koska tiesimme arjen taas koittavan vuokra-ajan loputtua. Oikeastaan tuntuikin, että autoa pitää käyttää mahdollisimman paljon, jotta saa parhaan vastineen vuokraan käytetyille euroille. Ensimmäinen viikko meni auton olemassa oloon totuttelemisessa, joitain matkoja tuli pyöräiltyäkin. Viimeiseen pariin viikkoon ei sitten pyörä pihasta liikkunut lainkaan.
Iso plussa auton vuokraamisessa oli käytännön asioiden helpottuminen. Terveysasemalla asiointi oli huomattavasti helpompaa omalla autolla kuin bussilla tai pyörällä tai edes taksilla. Ostokset on oikeasti kätevämpi tuoda kaupasta autolla kuin pyörällä. Lähteminen vaati vähemmän aikataulutusta ja oli nopeampaa yksityisautoillen. Vapauden tunne olikin ehkä se kaikkein paras puoli vuokra-autossa. Vuosihuollot, renkaiden vaihdot, vakuutusmaksut ja auton arvon aleneminen ovat auton omistajan murheita, mutta varmasti suurin vapauden tunnetta laimentava tekijä on tottumus. Kaupassa käyminen autolla tuntuu luksukselta vain, jos siihen ei arkena ole mahdollisuutta.
Kuukauden kesäauto oli hintansa väärti, mutta kyllä avaimen palauttaminen tuntui oikeastaan hyvältä. Auton omistamiseen olisi helppo tottua, mutta autoton arki tuntuu enemmän omalta, tutummalta. Yksivuotias lapsemme istuu mieluummin pyöräperäkärryssä kuin turvaistuimessa. Viikon päästä alkaa työmatkapyöräily, sitä on jo melkein ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti