Viime keväänä meidän perheeseen hankittiin auto, koska puolison uudessa työssä edellytettiin mahdollisuutta siirtyä päivän aikana toimipisteeltä toiseen sellaisella aikataululla, ettei julkisella liikenteellä tai pyörällä ehtisi. Päädyttiin ostamaan uudehko ja vähän ajaettu Hondan Insight hybridi. Työmatkojen kulkemiseen ei lopulta kovin paljoa autoa tarvittu, mutta muuten käyttöä oli jonkun verran.
 |
| Puunatusta autosta otettu myyntikuva, jota ei lopulta saatu kuitenkaan ilmoitukseen asti liitettyä. |
Kevään mittaan ajatus auton myymisestä alkoi tuntua järkevältä. Auton omistaminen ei ole meillä välttämätöntä, koska meidän asunto, työpaikat ja lasten päivähoito kaikki sijaitsevat lähellä tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Tällä viikolla saatiin auto myytyä pois. Mitä jäi käteen vajaasta vuodesta autollisena perheenä?
Hyviä puolia auton omistamisessa oli paljon. Monessa tilanteessa auto helpotti elämää, mutta ei niinkään arkea, koska työmatkoihin ja päiväkotikyyteihin ei autoa juurikaan tullut käytettyä. Autolla kulkien vieraileminen ystävien ja sukulaisten luona Tampereella ja lähikunnissa oli merkittävästi helpompaa, kun matkoihin kului aikaa vähemmän. Osa kyläilyistä ja reissuista olisi onnistunut julkisilla tai pyörillä, jos olisi suunnitellut kulkemisen paremmin. Toiset matkat olisi voinut tehdä vuokra-autolla tai taksilla, osa matkoista olisi yksinkertaisesti jäänyt kokonaan tekemättä.
Pidemmillä matkoilla yksityisautoilu ei ollut erityisen toimiva ratkaisu, lähinnä tyytymättömien takapenkin matkustajien takia. Meidän pojat eivät oikein automatkailijoiksi ole vielä oppineet. Varsinkaan nuorempi ei puolta tuntia pidempään viihtynyt, ellei sitten sattunut nukahtamaan istuimeen. Kertaalleen kävimme autolla vanhempieni luona Joensuussa. Ei tehnyt se reissu hyvää kenenkään mukana matkustaneen verenpaineelle.
Huonona puolena oli oikeastaan vain rahan kuluminen. Polttoaineen, veron ja vakuutuksen lisäksi auton arvon aleneminen on ihan todellinen kulu. Meillä tietysti tuo menetetty arvo tuli selkeästi näkyviin, koska ostamisen ja myymisen välissä oli lyhyt aika. Pikaisten laskeskelujen perusteella arvonalenemaksi sain noin 12 senttiä kilometriltä, mikä on melkein kaksi kertaa enemmän kuin mitä kului bensaan. Arvon alenemaa ei sinänsä ole kovin järkevä laskea kilometriä kohti, koska osa auton arvon laskemisesta seuraa suoraan ajan kulumisesta. Yleisesti rahan kulumisen kyllä huomasi ihan pankkitilin saldoa seuraamalla. Auton hankkimisen jälkeen rahaa ei enää kertynytkään tilille samaan malliin kuin aiemmin.
Tulevaisuus näyttää, kuinka helposti paluu autottomaan elämään onnistuu. Autosta luopumista varmasti helpottaa se, että auto ei ole ollut arkipäiväisessä käytössä. Viikon ruokaostokset olen muutaman kerran tehnyt autoillen, mutta pääasiassa kaupassakin on tullut käytyä pyörällä. Isommat ostokset saa pyörän peräkärryllä kuljetettua, muutamia vuosia sitten noudin Muuramen lipastoja Vepsäläiseltä Tampereen polkupyöräilijöiden taakkapyörällä.
 |
| Pyöräilyn yksi hyvä puoli on se, että monesti huonosta kelistä saa hyviä fb-statuksia. |
Luopumisen tuskaa helpottaa tietysti tilille tullut auton myyntihinta. Ja mikä olisikaan parempi käyttökohde kulkuneuvon myymisestä saaduille rahoille kuin toinen kulkuneuvo. Onneksi naapurustosta löytyy palveleva polkupyöräliike, loppuviikosta perheen pyörien lukumäärä taitaa kasvaa yhdellä.
