Mellakoista, muslimeista ja jumalanpilkasta

Jumalanpilkkapäivää vietetään vuosittain 30.9. tarkoituksena edistää uskonnon- ja sananvapautta. Kaikkialla maailmassa pitäisi olla mahdollista haastaa enemmistön uskonnolliset näkemykset ilman tuomioiden tai väkivallan pelkoa. Jumalanpilkkapäivän tarkoituksena ei ole pitää hauskaa uskovien kustannuksella tai pilkata uskontoja, vaan muistuttaa, että sananvapaus koskee myös puhetta, joka ei ole enemmistön näkemysten mukaista. Uskonnoille ei tule antaa erityistä suojaa satiiria ja terävääkin kritiikkiä vastaan. 

Sananvapauden ja uskontojen välisten hankaluuksien juuret yltävät kauas historiaan. Kristinusko on historiallisesti hoitanut oman osansa väärinajattelijoiden ja -puhujien vainoamisesta, mutta nykyisin jumalanpilkan vastustamisen vetovastuu on islamilaisella maailmalla. Turkin pääministeri Erdogan haluaisi tehdä islamofobiasta rikoksen ihmisyyttä vastaan ja kieltää jumalanpilkan kansainvälisellä lainsäädännöllä. Egyptin presidentti Morsi puolusti YK:n yleiskokoukselle pitämässään puheessa uskontojen luokkaamisen kieltämistä lailla. Suomessa Halla-Ahon tuomio uskonrauhan häiritsemisestä tuli nimenomaan muslimien loukkaamisesta.

Tuoreimmat "Innocence of Muslims" -videon seurauksena syntyneet mellakat ovat melkein kuin kopioita Muhammed-pilapiirrosten tai Saatanallisten säkeiden jälkeisistä levottomuuksista. Kaikissa tapauksissa syy väkivaltaan ei ollut varsinaisesti Youtube-video, piirros tai romaani, vaan niitä käytettiin lyömäaseena islamin sisäisessä konfliktissa. Kirjailija Kenan Malikin mukaan fundamentalistit tarvisevat mellakoita juuri sen takia, että enemmistö muslimeista ei ole heidän puolellaan. Mellakoiden avulla ääriryhmät lisäävät valtaansa ja saavat näkyvyyttä. Raivoavaa väkijoukkoa televisiosta katsoessa ei ole mahdotonta uskoa, että Muhammedin piirtäminen tai elokuvan tekeminen voi loukata verisesti muslimeita. Onko sananvapaus mennyt liian pitkälle, jos sen käyttäminen saa muslimimaailman raivon partaalle?

Ei tietenkään ole. Eikä koko muslimimaailma missään nimessä ole raivoissaan. Ja sitä osaa islamilaisesta maailmasta, joka eniten on raivoissaan uskontonsa kritisoimisesta ja pilkkaamisesta tuleekin aktiivisesti vastustaa. Maltillisten muslimien tukeminen tuskin onnistuu ääriliikkeitä myötäilemällä. Sananvapaudesta tinkiminen ja uskonnon asettaminen erityissuojeluun ei edistä rauhallista yhteiseloa monikulttuurisessa maailmassa.

Kesäautoilijan tilinpäätös

Vuoden alussa puolisoni kanssa kesälomasta keskustellessamme huomasimme haluavamme tehdä jonkin verran asioita, joissa oma auto olisi joko välttämätön tai vähintäänkin tarpeellinen. Auton vuokraaminen pidemmäksi aikaa kuulosti houkuttelevalta vaihtoehdolta. Perheemme varallisuustilanteen punnitsemisen jälkeen päätimme vuokrata auton kuukauden ajaksi.

Sähköpostilla pyysimme tarjoukset muutamasta vuokraamosta ja päädyimme valitsemaan halvimman 5-ovisen auton. Toyota Aygon sai kuukaudeksi vuokralle 615 eurolla, hintaan sisältyi 3500 km ajoa. Kahden aikuisen ja yhden lapsen sekä koiran perheelle auto oli kooltaan riittävän suuri, myös kilometrit riittivät hyvin. Viikon pohjoisen reissua varten auto piti kyllä pakata ääriään myöten täyteen, mutta kaikki tarvittava mahtui mukaan.

Kuukauden vuokra-aikana ajoimme hieman yli 2500 kilometriä, josta vajaa puolet tuli Lapin reissulla. Loput ajosta oli pääasiassa kaupunkiajoa, kaupassa ja uimassa käymistä, remonttitarvikkeiden kuskaamista, varastossa hyvän aikaa lojuneiden tavaroiden viemistä jäteasemalle, tokotreeneissä kulkemista ja mummolassa käymistä. Enemmänkin käyttöä olisi autolle ollut, mutta olimme pariinkin otteeseen sairaana vuokra-aikana.

Rajoitetun vuokra-ajan takia autoa tuli käytettyä varsin huolettomasti. Lyhyitäkin matkoja tuli surutta autoiltua, koska tiesimme arjen taas koittavan vuokra-ajan loputtua. Oikeastaan tuntuikin, että autoa pitää käyttää mahdollisimman paljon, jotta saa parhaan vastineen vuokraan käytetyille euroille. Ensimmäinen viikko meni auton olemassa oloon totuttelemisessa, joitain matkoja tuli pyöräiltyäkin. Viimeiseen pariin viikkoon ei sitten pyörä pihasta liikkunut lainkaan.

Iso plussa auton vuokraamisessa oli käytännön asioiden helpottuminen. Terveysasemalla asiointi oli huomattavasti helpompaa omalla autolla kuin bussilla tai pyörällä tai edes taksilla. Ostokset on oikeasti kätevämpi tuoda kaupasta autolla kuin pyörällä. Lähteminen vaati vähemmän aikataulutusta ja oli nopeampaa yksityisautoillen. Vapauden tunne olikin ehkä se kaikkein paras puoli vuokra-autossa. Vuosihuollot, renkaiden vaihdot, vakuutusmaksut ja auton arvon aleneminen ovat auton omistajan murheita, mutta varmasti suurin vapauden tunnetta laimentava tekijä on tottumus. Kaupassa käyminen autolla tuntuu luksukselta vain, jos siihen ei arkena ole mahdollisuutta.

Kuukauden kesäauto oli hintansa väärti, mutta kyllä avaimen palauttaminen tuntui oikeastaan hyvältä. Auton omistamiseen olisi helppo tottua, mutta autoton arki tuntuu enemmän omalta, tutummalta. Yksivuotias lapsemme istuu mieluummin pyöräperäkärryssä kuin turvaistuimessa. Viikon päästä alkaa työmatkapyöräily, sitä on jo melkein ikävä.

Väinön tukijoukot, osa 1

Ville Friman, muusikko, tutkija

Olen Väinön isoveli, 32-vuotias evoluutioekologi ja opettaja (biologia ja maantieto), joka tutkii kokeellisesti evoluutiota bakteereilla, viruksilla ja alkueläimillä. Asun tällä hetkellä Englannissa, jossa olen työskennellyt viimeiset 2 vuotta post doc-tutkijana Oxfordin ja Exeterin yliopistoissa. Tutkimuksissani olen selvittänyt mm. miten bakteerien taudinaiheutuskyky muuttuu nopean evoluution myötä, ja miten bakteerispesifisiä viruksia voi käyttää bakteeri-infektioiden hoitoon ja antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien levinneisyyden vähentämiseen. Ensi vuoden alusta siirryn työskentelemään Lontoon Imperial Collegeen, jossa tutkin monilajisten mikrobiyhteisöjen sopeutumista ympäristönmuutokseen. Vapaa-ajallani sävellän, soitan ja kierrän maailmaa Insomnium-yhtyeessä.

Koulutuksestani huolimatta, opetuskokemukseni peruskouluissa on suhteellisen vähäinen. Tämä pienikin kokemus auttaa kuitenkin ymmärtämään Väinön ja muiden opettajien jokapäiväistä, ensisijaisen tärkeää työtä nuorten kanssa. Tämä työ ei ole pelkästään tiedollista, vaan myös hyvin vahvasti kasvatuksellista. Politiikassa ei koskaan voi olla liikaa asiantuntijoita, tieto on viisaiden päätösten perusta. Väinön tietämys luonnontieteistä on erittäin laaja, objektiivinen ja kriittinen. Väinö myös ymmärtää sen, mikä on monille tiedemiehille itsestään selvää: tietämyksemme ja käsityksemme maailman ja maailmankaikkeuden toiminnasta elää ja muuttuu uuden tiedon karttuessa. Tätä ei meidän aikuistenkaan tule unohtaa. Poliitikkojen pitää myös pystyä keskustelemaan tästä tiedosta päätöksenteon taustalla: asioiden ymmärtäminen on kaikkien kansalaisten perusoikeus nuorista vanhuksiin. Tietämättömyydestä pulppuavien puppugeneraattorien aika on ohi. Poliitikolla pitää myös olla uskoa omiin päämääriinsä. Sitkeyttä ja kestävyyttä taistella yhteisen hyvän puolesta. Positiivisuutta, epäitsekkyyttä ja uhrautuvaisuutta. Kuten Väinöllä. Maapallo on lainassa lapsiltamme, pitäkäämme siitä hyvää huolta.