Sivut

perjantai 26. lokakuuta 2012

Kampanjointia kadulla

Viimeisinä päivinä olen ollut melkeinpä päivittäin kaupungilla jakamassa flaijereitani. Aina olen saanut mukaani ihmisiä loistavasta tukiryhmästäni. Seisoskelu kadunvarressa on huomattavasti hauskempaa, kun on mukavaa seuraa. Viime päivien kylmyyskään ei ole tuntunut niin ikävältä, kun sen on jakanut kaverin kanssa. Kampanjaporukallamme on ollut päällä Pirkan Hölkkää varten teettämäni t-paidat, joiden kanssa olemme mukavasti erottuneet katukuvasta. Viiden tuhannen flaijerin erästä on viimeistä kampanjapäivää varten jäljellä enää 130. Suurin osa on jaettu postiluukkuihin ympäri Tamperetta, mutta on noita kadullakin ihmisten matkaan lähtenyt. 

Huomenna suuntaan Tampereen keskustaan noin kymmeneksi. Vaikea on lyödä aikoja tarkasti lukkoon, niin moni asia riippuu lapsen aikatauluista. Vuoden ja kolme kuukautta vanha Taavi-poikamme ei vielä kovin tarkasti aikatauluta omia tekemisiään, mikä helposti aiheuttaa jouston tarvetta vanhempien aikatauluille. Muutamia kertoja Taavi on ollut mukana pyöräkärryssä nukkumassa tai flaijerien jakoa seuraamassa. Hyvin on tyytyväisenä jaksanut istua, ainakin kun on saanut rasiallisen rusinoita ajanvietteeksi. 


 

torstai 25. lokakuuta 2012

Ilmastonmuutos pysähdyksissä?

Aina silloin tällöin kaverit ja tutut lähettelevät minulle linkkejä nettiteksteihin, joissa kumotaan joko ilmastonmuutos kokonaan, tai jokin osa siitä. Viimeksi yksi tuttu lähetti facebookissa yksityisviestillä linkin Daily Mail -lehdessä julkaistuun David Rosen kirjoittamaan artikkeliin, jonka mukaan ilmastonmuutos on ollut pysähdyksissä viimeiset 16 vuotta. Brittien kansallinen sääpalvelu Met Office julkaisi seuraavana päivänä vastineen, missä artikkelin väitteet kumottiin. Tarkastelemalla lyhyttä ajanjaksoa, jonka alkupiste on poikkeuksellisen lämmin El Nino -vuosi ja loppupiste poikkeuksellisen viileä La Nina -vuosi, saadaan luotua harha globaalin keskilämpötilan nousun pysähtymisestä. Kyse on cherry picking -nimisestä argumentointivirheestä, mikä tarkoittaa vain omalle näkökannalle soutuisan informaation esittämistä.

Ilmastobloggaaja Tamino on eritellyt artikkelin virheitä täällä, ja myös Skeptical Science on kirjoittanut aiheesta tyhjentävästi. Sain linkin artikkeliin kolme päivää sen julkaisemisen jälkeen. Tuolloin Met Officen vastaus olisi ollut luettavissa, pikaisella googlauksella löysin myös The Guardianin artikkelin, jossa käytiin läpi Daily Mailin jutun virheet. Tietoa löytyy netistä helposti ja nopeasti. Hyötyä tiedosta ei ole, jos sitä ei halua etsiä. Kaikkein mieluiten ihminen uskoo väitteitä, joiden kanssa on jo ennestään samaa mieltä, tai joiden haluaisi olevan totta. Jos on kiinnostunut siitä, miten asiat todellisuudessa ovat, ei pitäisi lopettaa tutkimista, kun löytää itselleen mieluisan vastauksen.

Alla on vielä hyvä kuva ilmastonmuutoksen kieltäjien ja realistisesti ilmiöön suhtautuvien henkilöiden tavoista tarkastella lämpötiladataa.




tiistai 16. lokakuuta 2012

Väinön tukiryhmä, osa 5

Janne Mennala, DI, kehitysinsinööri


Mitä tulee yhteiskunnallisiin asioihin, pahiten uskoani parempaan huomiseen murentaa julkisen keskustelun oheiskiehunta - usein aiheessa kuin aiheessa. Asia-argumentit jäävät varjoon, kun tunteisiin, ennakkoluuloihin ja harkitsemattomiin yleistyksiin perustuvat väitteet kilpailevat keskenään katu-uskottavuuskriteerein. Tärkeitä asioita typistetään bulkkiviihteen tasolle, niillä myydään mediaa, sekä perustetaan milloin vihasivuja ja milloin adresseja.

Toisaalta taas tilastoihin, järkeen ja kiihkottomaan, objektiiviseen analyysiin perustuvat menetelmät kalskahtavat koko lailla tylsemmiltä. Niiden tukemana käyty yhteiskunnallinen, aidosti rakentava ja sovitteleva keskustelu ei iske itseään keltalehtien lööppeihin. Kukaan ei raivostu eikä pöyristy, jos ongelmat kohdataan maltilla ja perustellen.


Syystä tai toisesta, olen oppinut arvostamaan enemmän tuota jälkimmäistä tapaa. Halutessani viihdettä, voin nauttia vaikka hyvästä elokuvasta tai kaivaa esille lautapelin. Yhteiskunnallisia kysymyksiä seuratessani haluan kuulla punnittua puhetta asioista, jotka tavan ihmistä, suomalaista ja tamperelaista liikuttavat. Haluan, että minua edustaa mihinkään ismeihin hirttäytymätön kansalainen, joka lähestyy ongelmia pragmaattisesti ja etsii ristiriidoista aitoja ratkaisuja.


Väinö edustaa tälläistä ajatusmaailmaa parhaimmillaan. Rauhallisuus ja sosiaalisuus yhdistettynä kykyyn nähdä ongelmien keskeltä olennaisuuksia ovat oleellisia valttikortteja. Elämänkokemus, harrastukset ja opettajan työ nuorten parissa tuovat kosketuspintaa arkeen sen kaikessa moninaisuudessaan. 

Väinön tukiryhmä, osa 4

Mari Palonen, farmaseutti


Ehdokasta valitessani koen tärkeänä, että hänellä on kokemusta ja todella kiinnostusta asioiden muuttamiseen. Väinöltä löytyy molempia. Hän on käynyt lobbaamassa kansanedustajia ilmastolain puolelle Polttava kysymys -kampanjan aktiivina ja ohjausryhmän jäsenenä ja toisaalta ohjannut ympäristökerhoa työpaikallaan Pirkkalan yläasteella. Kunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan nuorta ja aktiivista otetta.

Työskentelen farmaseuttina apteekissa Tampereen keskustassa. Koulutukseni on opettanut minut hyvin kriittiseksi kaikkea tietoa kohtaan. Kunnallisen päätöksenteon tulisi nojata faktoihin sekä uusimpaan tietoon, ei vanhoihin perinteisiin. Väinöllä on hyvin järkevä ja kiihkoton tapa suhtautua ympäristöasioihin. Opettajana hän osaa katsoa asioita kriittisesti sekä tehdä päätöksiä todellisiin faktoihin perustuen.


Minulle on myös tärkeää, että ehdokkaani tukee tamperelaista pyöräilyä sekä lähipalveluita. Olen työmatkapyöräilijä ja paljon olisi vielä tehtävää, että pyöräilystä tehtäisiin Tampereella sujuvampaa. Tarvitsemme lähipalveluita niin, ettei autoton arki ei saisi olla mahdoton valinta kenellekään.

Väinön tukiryhmä, osa 3

Anthony Baxter, lukiolainen



Olen Anthony Ahonen-Baxter, Hatanpään lukion opiskelija. Väinö Friman on minulle tuttu taannoisen Prometheus-leirini ohjaajana, joka omasta mielestäni muutti elämääni hyvinkin monella tavalla. Leirillä Väinö otti vastuun hartioilleen ja loi uskomattoman ilmapiirin, missä kaikilla oli mahdollisuus ja tilaa kehittyä sekä kasvaa.

Koen ympäristöasiat erittäin tärkeinä, kenties johtuen pitkästä partiotaustastani ja kiinnostuksestani tiedettä kohti. Nuorena miehenä, nuorena opiskelijani sekä nuorena yleisestikin, perinpohjainen luonnonläheisyys on välillä vaikeaa ja usein taloudellisesti lähes mahdotontakin. Usein pidän omaa mielipidettäni realistisena, enkä yli ammutun optimistena. Väinön kanssa jutellessa huomaa, että hän on aidosti itse kiinnostunut ympäristöasioista, minkä takia hän herätti mielenkiintoni. Hänen mielestään ilmastonmuutos ja sen vaikutukset ovat tärkeä nuorisokysymys, koska nuoret ovat seuraavat vastuun ottajat nykyisistä tilanteista. Omasta mielestäni liian harva politiikko pystyy ajattelemaan oman sukupolvensa ulkopuolelle, jolloin seuraava sukupolvi kylmästi jätetään heidän päätöksiensä armoille.  

Väinön työkokemus opettajan tehtävissä, yhdistettynä ikäänsä, valaa minuun uskoa, että hän pystyy käsittämään ja näkemään maailman minun silmillä. Väinö uskoo vahvasti asioihin, joita hän ajaan, mutta samalla hän pystyy muuttamaan ajatteluaan uuden tiedon valossa. Kaiken tämän takia äänestän Väinö Frimania.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Pirkan Hölkkä, 33 kilometriä parhautta

Pilli viheltää merkiksi Valkeakosken Tehtaankentällä. Syke nousee lähtökäskyä odottaessa. Sitten starttipistoolin laukaus pamahtaa. Joukkueemme Pro Väinö lähtee matkaan noin 1800 muun kuntoilijan kanssa. Maali häämöttää Tampereella 33 km päässä.
Juokkue lähdössä. Aleksi Friman, minä,
Minna Takala ja Veli-Matti Ek.

Jo useampana vuotena olimme keskustelleet veljeni Aleksin kanssa Pirkan Hölkkään osallistumisesta. Olin aiemmin osallistunut tapahtumaan vuosina 2004, 2005 ja 2006. Noina vuosina en juurikaan saanut harjoiteltua ennen hölkkää, ja kahtena viimeisenä kertana juoksu oli niin tuskaista, että osallistumiset jäivät noihin kolmeen kertaan. Ehkä tähän vuoteen mennessä tuska oli riittävästi unohtunut, kun osallistuminen alkoi tuntua hyvältä idealta. Eräänä päivänä töistä pyöräillessä kollegani ja tukiryhmäni jäsenen Minna Takalan kanssa tuli puhetta osallistumisesta ja päätös oli valmis.

Paitojen selkäpuolen painatukset ja
iloinen ehdokas

Tukiryhmän porukasta kasasimme viiden hengen joukkueen. Yksi osallistujista joutui perumaan juoksun flunssan takia, lähtöalueen vesisateessa jännitimme lähtöä joukkue vihreissä paidoissa neljästään. Veli-Matti, Aleksi ja minä asetuimme edemmäs, Minna jäi hieman taaemmaksi. Olin kesän ja syksyn aikana käynyt juoksemassa yhteensä alle kymmenen kertaa, joten kovin ihmeellisiä aikatavoitteita en asettanut. Paras tulokseni aikaisemmista Hölkistä oli vähän alle kolme ja puoli tuntia. Minna ja Aleksi olivat ensimmäistä kertaa mukana, joten heidänkään tavoitteet eivät olleet kovin tarkkoja tai äärimmäisen kunnianhimoisia. Vellun ennätys matkalla on 3.01.51 viime vuodelta, mutta tänä vuonna hän oli jalkavaivojen takia omien sanojensa mukaan mukana retkeilymielellä.

Juoksu lähti mukavasti liikkeelle. Ensimmäiset kilometrit mentiin kolmestaan Veli-Matin ja Aleksin kanssa. Retkeilypuheistaan huolimatta Vellu piti porukan tahtia yllä, numerolapun lätkäiseminen rintaan vaikuttaa jännästi suunnitelmien toteuttamiseen. Tai ehkä toisilla on vain erilainen käsitys retkeilystä. Muutaman kilometrin jälkeen Aleksi katsoi viisaammaksi rauhoittaa omaa tahtiaan ja jatkoimme matkaa kahdestaan. Matkaa on sen verran, että varsinkin ensikertalaisena alku on syytä juosta riittävän hitaasti. Vellu seuraili vauhtiamme kilometritolppien ja kellon avulla. Välillä mentiin alle kuusi minuuttia per kilometri, välillä yli. Juoksu tuntui hyvältä ja samalla ehdittiin juttelemaan työpaikkojemme sisäilmaongelmat ja muutkin kuulumiset.

Vajaan kymmenen kilometrin kohdalla Minna sai meidät kiinni. Kuulemma pitkällä suoralla meidän paitamme painatuksineen olivat näkyneet edessä, mikä oli ollut hyvä kannustin vauhdin kiristämiselle. Kolmestaan jatkettiin juoksemista ja rupattelua. Vauhti kiihtyi huomaamatta vähän, mutta juoksu tuntui koko ajan hyvältä. Muutamat kilometrit puolen matkan kiven ympärillä olivat melkoista mutavelliä. Monin paikoin juoksu muuttui jonossa kävelemiseksi, nastallisia suunnistuskenkiä tuli ikävä. Vauhdin laskiessa pääsi toisaalta sykekin laskemaan. Rauhallisesti mentiin muistaen, että mutaisen polkupätkän jälkeen oli kuitenkin edessä vielä viitisentoista kilometriä matkaa parempikuntoista polkua ja tietä pitkin.

Tankkauspisteitä oli riittävän usein. Join pääasiassa vettä ja utheilujuomaa, parilla pysähdyksellä nappasin myös suolakurkkuja. Energiageeliä otin Rutajärvellä (11 km), Taivalpirtillä (19,4 km) ja Vormistossa (25,5 km). Tankkaus onnistui hyvin, missään vaiheessa ei hölskynyt mahassa eikä voimatkaan päässeet loppumaan. Vormiston huoltopisteelle asti porukkamme pysyi kasassa, siitä kohtaa päätin aloittaa loppukirin. Matkaa maaliin oli toki vielä melkein 8 kilometriä, mutta uskoin jaksavani loppumatkan reippaammalla vauhdilla.

 Askel oli kevyt ja tuntui mukavalta juosta vähän lennokkaammin. Hervannan mäissä alkoi porukkaa tulla selkä edellä vastaan. Vähän ennen 30 kilometrin merkkiä kysyin aikaa toiselta juoksijalta. 3 tuntia 18 minuuttia ja risat näytti kello, kolmen ja puolen tunnin alitus ei enää ollut realistinen tavoite. Siitä huolimatta kiristin tahtia vielä entisestään. Viimeisten kilometrien kuuluukin olla vähän tuskaisia, kolmen tunnin mukavan juoksun päälle vartin tuska ei ole kummoinen juttu. Loppusuoran ylämäessä meinasi kunto loppua, mutta painoin täysillä maalikujalle asti. Maaliin tullessa kello näytti 3.32.56. Viimeiseen kolmeen kilometriin meni aikaa siis noin 14 minuuttia. Ihan hyvä loppukiri.

Kymmenisen minuuttia ehdin maalissa fiilistellä, kun seuraavana joukkueestamme perille pääsi Minna. Muutama minuuttia myöhemmin Vellu ja heti perässä Aleksi ylittivät maaliviivan. Kaikki olivat tyytyväisiä. Maalialueella otettiin uusi ryhmäpotretti. Kolme ja puoli tuntia vesisateessa ja 33 km juoksua ovat vaatineet veronsa, mutta fiilis on hyvä. Hyvin sujunut juoksu saattaa houkutella osallistumaan ensi vuonnakin.
Maalissa hymyilyttää.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kasvattaminen on muutakin kuin rankaisemista

Oheinen kirjoitus julkaistiin Pirkkalainen-lehden Viikon vieras -palstalla 10.10.2012.

Koulujen kurinpitokeinot ovat olleet tänä vuonna säännöllisesti otsikoissa. Apulaisoikeuskanslerin antama huomautus Sylvään koulun rehtorille Jan Anderssonille kiihdytti jo alkanutta keskustelua koulun keinoista puuttua oppilaiden käytökseen. Keskustelu on pyörinyt rangaistuskeinojen ympärillä, välillä muunlainen kasvattaminen ja ohjaaminen tuntuvat unohtuvan. Puheenvuoroissa sekoittuvat toistuvasti koulun oikeus rangaista ja koulun mahdollisuus puuttua asioihin.

Sylvään koulun rehtori sai huomautuksen, koska koulussa oli tupakoinnista määrätty rangaistuksena tutkielman kirjoittamista jälki-istunnon sijaan. Huomautuksessa kommentoitiin myös rankaisemista koulumatkojen aikana tapahtuneista rikkeistä. Rehtorin tiedotteessa oli kerrottu, että kaikki koulumatkoilla tapahtuvat ilkivalta- ja kiusaamistapaukset käsitellään koulussa, mikä huomautuksen mukaan antoi väärän kuvan koulun toimivallan laajuudesta.

Kurinpidon suhteen perusopetuslaki on selkeä. Rikkeistä saa antaa jälki-istuntoa, kirjallisen varoituksen tai erottaa määräajaksi. Oppilasta ei voi vaatia suorittamaan muita rangaistuksia. Vaikka laki rajaakin rangaistusvaihtoehdot muutamaan, tapoja puuttua epätoivottuun käytökseen on paljon enemmän. Perusopetuslakia pitää kenties tarkastaa kurinpidon osalta - esimerkiksi kasvatuskeskustelujen asema olisi hyvä kirjata lakiin - mutta ei kasvatusta pidä ajatella pelkän rankaisemisen kautta. Lain mukaan oppilasta ei voi esimerkiksi pakottaa siivoamaan omia sotkujansa. Tarkoittaako se, että jälki-istunnon antaminen on ainoa keino oppilaan ojentamiseen? Ei tietenkään. Yhdessä vanhempien kanssa voidaan pohtia mahdollisuuksia oppilaan käytöksen muuttamiseen. Vanhemmilla on aina paremmat mahdollisuudet rangaista oppilasta kuin koululla. Jos koti hyväksyy ja on mukana koulun kasvatustehtävässä, nykyisen lain mukaisilla rangaistuksilla pärjää pitkälle. Jos taas esimerkiksi kotona hyväksytään oppilaan tupakointi, tuskin mikään määrä tutkielman kirjoitusta saa sauhuttelijaa tumppaamaan. 

Huomautuksen uutisoinnista sai helposti sen virheellisen kuvan, että laki kieltäisi opettajia puuttumasta kiusaamiseen tai huonoon käytökseen koulumatkoilla. Lain mukaan koulu ei voi rangaista oppilasta kouluajan ulkopuolella tapahtuvista asioista. Jos näen oppilaan K-kaupan kulmalla tupakka huulessa koulun jälkeen, en voi lätkäistä hänelle jälki-istuntoa. Voin kuitenkin puuttua asiaan siinä missä kuka tahansa muukin aikuinen. Mikään ei myöskään estä minua ottamasta yhteyttä oppilaan kotiin ja kertomaan lapsen käytöksestä. Tässä pätee sama kuin edellä: jos kotona ollaan samalla puolella opettajan kanssa, lain mukaiset ojennuskeinot riittävät hyvin.

Kiusaaminen taasen on ongelma, jota tuskin koskaan ratkaistaan jälki-istunnolla tai muilla kurinpitotoimilla. Koulumatkoilla tai esimerkiksi Facebookissa tapahtuvia kiusaamistapauksia käsitellään kouluissa harva se päivä. Ratkaisu tilanteisiin löytyy keskustelemalla oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa. Kiusaamis- ja ilkivaltatilanteissa rangaistusoikeus tietysti antaisi opettajille suuremman vallan oppilaisiin, mutta koululaiselta pitäisi voida olettaa aikuisten tottelemista ja hyvää käytöstä ilman rangaistuksen uhkaakin. Oikea asenne pitää oppia ja opettaa kotona. 

Rangaistuskeinojen tulisi toimia kasvatuksen tukena, ei olla sen perusta. Keinoja pitää olla riittävästi, muttei opettaja tietenkään voi keksiä rangaistuksia oman mielensä mukaan. Opettajan auktoriteetin ei pitäisi perustua rangaistuksilla uhkaamiseen, vaan aikuisuuteen, ammattitaitoon ja välittämiseen.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Väinön tukijoukot, osa 2


Minna Takala, aineenopettaja (hi, yh, ue), luottamusmies 


Olen työskennelyt Väinön kanssa samassa työpaikassa kolme vuotta. Siinä ajassa olen oppinut tuntemaan Väinön aikaansaavana ihmisenä, joka opettajantyönsä ohella on ehtinyt toimia myös kansalaisjärjestöissä. On hienoa, että ympäristöongelmien tiedostajien lisäksi joukossamme on heitä, joilla on tarmoa ja rohkeutta ryhtyä toimimaan ongelmien ratkaisemiseksi. Väinön kokemus kansalaistoiminnasta antaa hänelle hyvän pohjan toimia kaupunginvaltuustossa tekemässä ympäristön kannalta järkeviä päätöksiä.


Äitinä arvostan sitä, että kuntapäättäjien joukossa on vanhemmuuden arkea tuntevia ihmisiä. Väinöllä on arkikokemusta lapsiperheiden palvelujen toimivuudesta Tampereella. Autottoman perheen isänä Väinöllä on myös arkitietoa siitä, miten kaupungin palvelut ovat saavutettavissa joukkoliikenteen avulla ja miten sitä voitaisiin edelleen parantaa. Toivon, että perheeni pystyy kulkemaan kouluun ja töihin sekä harrastuksiin mahdollisimman paljon joko pyöräillen taikka julkisilla kulkuvälineillä. Väinön valinta valtuutetuksi auttaa tämän toiveen toteutumisessa.


Minulle on opettajana tärkeää, että hyvästä peruskoululaitoksestamme pidetään huolta ja sille osoitetaan laadukkaan toiminnan vaatimat resurssit. Peruskoulun opettajana Väinöllä on asiantuntemusta arvioida kaupungin tekemien päätösten vaikutusta sekä opettajien että oppilaiden arkeen. Äitinä haluan tietysti lapsilleni parasta mahdollista koulutusta ja sitä pystyy antamaan kunnolla rahoitettu peruskoulu.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Lasten ja nuorten huoneentaulu

Vanhempainvapaalla ollessani kävin MLL Laivapuiston vauvakerhossa, nyt olen puolisen vuotta ollut mukana Koivistonkylän MLL:n toiminnassa. On ollut mukava tutustua oman asuinalueen ihmisiin, jotka ovat samanlaisessa elämäntilanteessa. Tämän viikon torstaina menen lapsemme Taavin kanssa pitämään iltaperhekahvilaa Koivistonkylän seurakuntatalolle. Olemme toista kertaa kahvilanpitäjinä, joitain kertoja olemme olleet asiakkaina paikalla.

MLL:n toiminnassa tapaamani tuttu lähetti minulle linkin Allianssi ry:n lasten ja nuorten huoneentauluun, joka on vetoomus kunnallisvaaliehdokkaille. Allekirjoitin vetoomuksen ja sitouduin toimimaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden puolesta. Muun muassa koulukiusaamisen ehkäiseminen, kouluterveydenhuollon saattaminen säädösten mukaiseksi ja riittävien liikunta- ja harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen sisältyvät lasten ja nuorten valtuutetun huoneentauluun.