Koulujen kurinpitokeinot ovat olleet tänä vuonna säännöllisesti otsikoissa. Apulaisoikeuskanslerin antama huomautus Sylvään koulun rehtorille Jan Anderssonille kiihdytti jo alkanutta keskustelua koulun keinoista puuttua oppilaiden käytökseen. Keskustelu on pyörinyt rangaistuskeinojen ympärillä, välillä muunlainen kasvattaminen ja ohjaaminen tuntuvat unohtuvan. Puheenvuoroissa sekoittuvat toistuvasti koulun oikeus rangaista ja koulun mahdollisuus puuttua asioihin.
Sylvään koulun rehtori sai huomautuksen, koska koulussa oli tupakoinnista määrätty rangaistuksena tutkielman kirjoittamista jälki-istunnon sijaan. Huomautuksessa kommentoitiin myös rankaisemista koulumatkojen aikana tapahtuneista rikkeistä. Rehtorin tiedotteessa oli kerrottu, että kaikki koulumatkoilla tapahtuvat ilkivalta- ja kiusaamistapaukset käsitellään koulussa, mikä huomautuksen mukaan antoi väärän kuvan koulun toimivallan laajuudesta.
Kurinpidon suhteen perusopetuslaki on selkeä. Rikkeistä saa antaa jälki-istuntoa, kirjallisen varoituksen tai erottaa määräajaksi. Oppilasta ei voi vaatia suorittamaan muita rangaistuksia. Vaikka laki rajaakin rangaistusvaihtoehdot muutamaan, tapoja puuttua epätoivottuun käytökseen on paljon enemmän. Perusopetuslakia pitää kenties tarkastaa kurinpidon osalta - esimerkiksi kasvatuskeskustelujen asema olisi hyvä kirjata lakiin - mutta ei kasvatusta pidä ajatella pelkän rankaisemisen kautta. Lain mukaan oppilasta ei voi esimerkiksi pakottaa siivoamaan omia sotkujansa. Tarkoittaako se, että jälki-istunnon antaminen on ainoa keino oppilaan ojentamiseen? Ei tietenkään. Yhdessä vanhempien kanssa voidaan pohtia mahdollisuuksia oppilaan käytöksen muuttamiseen. Vanhemmilla on aina paremmat mahdollisuudet rangaista oppilasta kuin koululla. Jos koti hyväksyy ja on mukana koulun kasvatustehtävässä, nykyisen lain mukaisilla rangaistuksilla pärjää pitkälle. Jos taas esimerkiksi kotona hyväksytään oppilaan tupakointi, tuskin mikään määrä tutkielman kirjoitusta saa sauhuttelijaa tumppaamaan.
Kurinpidon suhteen perusopetuslaki on selkeä. Rikkeistä saa antaa jälki-istuntoa, kirjallisen varoituksen tai erottaa määräajaksi. Oppilasta ei voi vaatia suorittamaan muita rangaistuksia. Vaikka laki rajaakin rangaistusvaihtoehdot muutamaan, tapoja puuttua epätoivottuun käytökseen on paljon enemmän. Perusopetuslakia pitää kenties tarkastaa kurinpidon osalta - esimerkiksi kasvatuskeskustelujen asema olisi hyvä kirjata lakiin - mutta ei kasvatusta pidä ajatella pelkän rankaisemisen kautta. Lain mukaan oppilasta ei voi esimerkiksi pakottaa siivoamaan omia sotkujansa. Tarkoittaako se, että jälki-istunnon antaminen on ainoa keino oppilaan ojentamiseen? Ei tietenkään. Yhdessä vanhempien kanssa voidaan pohtia mahdollisuuksia oppilaan käytöksen muuttamiseen. Vanhemmilla on aina paremmat mahdollisuudet rangaista oppilasta kuin koululla. Jos koti hyväksyy ja on mukana koulun kasvatustehtävässä, nykyisen lain mukaisilla rangaistuksilla pärjää pitkälle. Jos taas esimerkiksi kotona hyväksytään oppilaan tupakointi, tuskin mikään määrä tutkielman kirjoitusta saa sauhuttelijaa tumppaamaan.
Huomautuksen uutisoinnista sai helposti sen virheellisen kuvan, että laki kieltäisi opettajia puuttumasta kiusaamiseen tai huonoon käytökseen koulumatkoilla. Lain mukaan koulu ei voi rangaista oppilasta kouluajan ulkopuolella tapahtuvista asioista. Jos näen oppilaan K-kaupan kulmalla tupakka huulessa koulun jälkeen, en voi lätkäistä hänelle jälki-istuntoa. Voin kuitenkin puuttua asiaan siinä missä kuka tahansa muukin aikuinen. Mikään ei myöskään estä minua ottamasta yhteyttä oppilaan kotiin ja kertomaan lapsen käytöksestä. Tässä pätee sama kuin edellä: jos kotona ollaan samalla puolella opettajan kanssa, lain mukaiset ojennuskeinot riittävät hyvin.
Kiusaaminen taasen on ongelma, jota tuskin koskaan ratkaistaan jälki-istunnolla tai muilla kurinpitotoimilla. Koulumatkoilla tai esimerkiksi Facebookissa tapahtuvia kiusaamistapauksia käsitellään kouluissa harva se päivä. Ratkaisu tilanteisiin löytyy keskustelemalla oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa. Kiusaamis- ja ilkivaltatilanteissa rangaistusoikeus tietysti antaisi opettajille suuremman vallan oppilaisiin, mutta koululaiselta pitäisi voida olettaa aikuisten tottelemista ja hyvää käytöstä ilman rangaistuksen uhkaakin. Oikea asenne pitää oppia ja opettaa kotona.
Rangaistuskeinojen tulisi toimia kasvatuksen tukena, ei olla sen perusta. Keinoja pitää olla riittävästi, muttei opettaja tietenkään voi keksiä rangaistuksia oman mielensä mukaan. Opettajan auktoriteetin ei pitäisi perustua rangaistuksilla uhkaamiseen, vaan aikuisuuteen, ammattitaitoon ja välittämiseen.
