Vauvoja, itkua ja huonoa dataa

Kuvan vauva on tyytyväinen
unikoulun suorittanut.

On yleisesti tunnustettu totuus, että missään ei kohtaa niin verisiä nettikeskusteluja kuin pienten lasten kasvatuksesta ja hoidosta puhuttaessa. Olen pohtinut ilmiötä jonkin aikaa, ja tänään törmäsin Facebookissa kommettiketjuun, joka sai tarttumaan näppäimistöön.

Mistä siis on kyse? Noora Shingler kirjoitti Kemikaalicocktail-blogissaan 10.6. omakohtaiseen kokemukseen perustuvan tekstin vauvan unikoulun pitämisestä. Törmäsin tekstin Facebook-jakoon omassa uutisvirrassani, ja koska aihe oli jonkin verran itselle tuttu, osasin epäillä jutun kommentoinnin olevan kiihkeätä. Muutaman kommentin lukeminen varmisti epäilyni. Keskustelussa on karkeasti ottaen kaksi puolta, unikoulun intohimoiset vastustajat ja ne, jotka puolustavat unikoulua yhtenä mahdollisena tapana parantaa pienten lasten vanhempien unta. 

Kommenteissa nousee esille yksi piirre, joka vaikeuttaa rauhallista keskustelua. Kaikilla osallistujilla on henkilökohtaista kokemusta lasten kasvatuksesta. Kokemuksen mukanaan tuoma käsitys esimerkiksi parhaasta tavasta hoitaa lasta on kuitenkin aina subjektiivista ja kyseisen henkilön elämäntilanteen ja ympäristön värittämä. Vaikka lapsia olisi kasvattanut useitakin, kyseessä on sarja anekdootteja. Itse kerätty data on huonoa. Oma lapsi on voinut nukkua täydellisen hyvin sen takia, että koko perhe nukkuu samassa sängyssä, jolloin unikoulua ei ole tarvittu. Toisaalta syy hyvään uneen on voinut olla melkein rajattomassa määrässä muitakin seikkoja. Halu löytää asioille syy on hyvin inhimillinen, ja kyllähän kuka tahansa vanhempi mieluusti ottaa ansion lapseen liittyvistä positiivisista asioista. Todellisuudessa yksittäisen lapsen tapauksessa on mahdotonta sanoa, mikä käytöksen piirre johtuu mistäkin.

Myös Noora Shinglerin blogaus perustuu kokemukseen yhden lapsen kanssa. Hyvä olisi tietty muistaa, ettei kaikkien lasten kanssa unikoulukaan välttämättä suju. Meillä unikoulua on pidetty molempien lasten kohdalla. Vanhemman lapsen kanssa nukkumaan oppiminen meni huomattavasti helpommin, nuoremman kanssa unikoulu saatiin onnistuneesti loppuun oikeastaan vasta kolmannella yrittämällä. Toisaalta ymmärrän hyvin Shinglerin innon unikoulun suositteluun. Kun on viikkoja tai kuukausia yrittänyt pärjätä lyhyillä ja repaleisilla unilla, keskeytyksettömän yöunen jälkeen tuntee itsensä uudestisyntyneeksi. 

Vaikeudet asettua toisten asemaan ovat paljon räikeämpiä unikoulun vastustajien puolella. Kiivaskaan väittely ei sinänsä ole välttämättä paha asia, mutta pienten lasten kasvatuksen kohdalla on muistettava, että kyseessä on useimmille vanhemmille hyvin raskas elämänvaihe. On helppo tunteisiin vedoten kauhistella nettikeskustelussa toisen tekemiä valintoja. Helppous ei kuitenkaan tee kommenteista yhtään vähemmän julmia. Vanhemmat ovat riittävän huolissaan omista kasvatusvalinnoistaan ilman syyllistävää keskusteluakin. Varsinkin huonosti nukkuvan lapsen vanhemmille soisin myötätuntoa ja ymmärrystä, en vaatimuksia ja arvostelua. 

Tässä vielä lopuksi upotettuna blogauksen jako, joiden kommentit saivat minut kirjoittamaan aiheesta. En ainakaan tähän hätään keksinyt oikein muuta tapaa linkittää juuri tuota kommenttiketjua.

Moni vauvaperhe kärsii unettomista öistä turhaan. Unikoulun myötä jopa meidän tunnin välein heräilevä poikamme oppi...
Posted by Kemikaalicocktail on Wednesday, June 10, 2015