Siementen patentointi ja gm-kasvit

Yle julkaisi 22.5. Jaana Kannisen kirjoittaman pitkän artikkelin Kuka omistaa siemenet. Tekstissä pohditaan siemenkauppaan liittyvää lainsäädäntöä ja sen vaikutuksia viljelijöihin. Pikaisella lukemisella muutama seikka heti kiinnitti huomioni, joten ajattelin kirjoittaa niistä samoin tein. 

Ensimmäinen epäilyttävältä kuulostava väite löytyy heti tekstin alkupuolelta. Kanninen kirjoittaa vihreästä vallankumouksesta:

Sadot kasvoivat, mutta niin kasvoi myös viljelijöiden riippuvuus siemeniä ja maatalouskemikaaleja tuottavista yrityksistä. Maailman nälkää ei vihreä vallankumous selättänyt.

On totta, että 1950-luvulta alkanut vihreä vallankumous ei ole nälkää maailmasta poistanut, mutta siitä lienee viisaampaa syyttää väestönkasvua kuin viljelystekniikan kehitystä. Wikipediasta löytyy oheinen kuva vehnän satoisuuden muutoksesta kehitysmaissa. 

Samalta pinta-alalta saadaan nykyään moninkertainen määrä vehnää verrattuna aikaan ennen vihreää vallankumousta

Hehtaaria kohti saatavan sadon kasvattaminen on vaatinut lannotteiden ja koneiden, ja niiden myötä myös fossiilisten polttoaineiden, käytön lisäämistä. Maailman nälänhätä olisi kuitenkin huomattavasti pahempi ilman tapahtunutta ruoantuotannon voimakasta kasvua. En oikein kehtaisi väittää, että kehittyvien maiden tilanne olisi tällä hetkellä parempi, jos vihreätä vallankumousta ei olisi tapahtunut.

Monsanton oikeusjutut mainitaan artikkelissa:

Monsantolla on kymmeniä työntekijöitä, joiden tehtävä on tarkkailla ”omia” viljelijöitä. Jos yritys epäilee viljelijän sittenkin säästäneen siemeniä, yritys voi viedä viljelijän oikeuteen. 

Kannisen eduksi on luettava, että hän ei suoraan toista väitettä siitä, että Monsanto haastaisi oikeuteen viljelijöitä, joiden pellot ovat kontaminoituneita toisten viljelijöiden käyttämien muuntogeenisten lajikkeiden takia. Monsanto puolustaa tietenkin siementensä patenttia, koska muuten sen mahdollisuudet tehdä voittoa siemeniä myymällä katoaisivat. En pidä voiton tavoittelemista pahana asiana, enkä näe käytännössä varsinaisesti eroa mitä tahansa muutakaan tuotetta valmistavaan yritykseen. Siementen kohdalla patenttia on valvottava erityisen tarkasti, koska patentoitu tuote "kopioi" itse itsensä. Ja kuten Kanninen kirjoittaa, Monsanto on voittanut kaikki yhdeksän koko oikeusprosessin läpi käynyttä oikeustapaustaan. Toisin sanoen noissa tapauksissa vastassa ei ole ollut viaton pienviljelijä, vaan viljelijä, joka on oikeuden päätöksen mukaan tahallisesti rikkonut Monsanton patenttia. 

Artikkelin punainen lanka on nimenomaan oikeus patentoida siemeniä. Parissakin kohdassa Kanninen kirjoittaa, että patentointi koskee sekä geenimuunneltujen kasvien siemeniä että perinteisesti jalostettuja. Kuitenkin kirjoituksesta jää ainakin minulle ennen kaikkea gmo-vastainen mielikuva. Omaan käsitykseeni vaikuttaa varmasti myös se, että Facebookissa olen törmännyt muutamassa keskustelussa Kannisen jutun jakamiseen osoituksena juuri muuntogeenisten kasvien pahuudesta. Minusta tuntuu, että siementen patentointiin liittyvät ongelmat otetaan esille, kun ei enää kehdata vastustaa geenimuuntelua terveys-ja ympäristöriskeihin vedoten. Jos vastustaa oikeutta patentoida siemeniä, niin kannattaa vastustaa siemenien patentointia, ei muuntogeenisiä kasveja.

Artikkelissa olisi vielä useammaksi tunniksi tutkittavaa ja kirjoitettavaa, ainakin kultaisesta riisistä tulen kirjoittamaan lähiaikoina.

Kuvan maissinjyvät eivät liity tapaukseen.