Sivut

maanantai 27. elokuuta 2012

Kiusaamisen lopettaminen vaatii työtä

Alla oleva kirjoitus julkaistiin Aamulehden Lukijalta-palstalla 27.8.2012.

Enkeli-Elisan tapaus nosti koulukiusaamisen keskusteluun. Vaikka tarinan todenperäisyys on kyseenalaistettu, on aihe tärkeä. Kiusaamisen ei tarvitse johtaa itsemurhaan ollakseen tuomittavaa; pienikin kiusanteko voi tehdä koulupäivistä ahdistavia, mikä puolestaan vaikuttaa koulumenestykseen ja sitä kautta pahimmassa tapauksessa koko loppuelämään.
Kiusaamisen lopettaminen ei ole mahdotonta, mutta se vaatii paljon kaikilta koulun toimijoilta. Kiusaamista on vaikea huomata, koska suuri osa siitä tapahtuu luokkahuoneen ulkopuolella tai muuten opettajan selän takana. Oppilailla onkin suuri vastuu kiusaamistapausten tuomisesta aikuisten tietoon. Viime kädessä itse kiusatun pitäisi pystyä kertomaan asiasta kotona tai esimerkiksi koulukuraattorille tai jollekin opettajalle. Tilannetta voi verrata minkä tahansa muun rikoksen uhriksi joutumiseen. Jos uhri ei tee rikosilmoitusta, todennäköisyys syyllisen kiinni saamiseen on pieni. Ei ole helppoa kertoa kiusaamisesta, mutta harvoin kiusaaminen loppuu ilman aikuisten apua.

Koska kiusatun on usein vaikeaa pyytää apua, pitää koulun henkilökunnan hoitaa oma osuutensa huolella. On äärimmäisen haitallista, jos oppilas yrittää pyytää apua, mutta ei tule kuulluksi. Opettajilta vaaditaan herkkyyttä, koulun kiireessä ja melussa pitäisi pystyä kuulemaan hiljaisinkin avunpyyntö. Kiusaamisen tultua ilmi siihen on puututtava nopeasti ja päättäväisesti. Kiusaamisen on yksinkertaisesti loputtava. KiVa Koulu -hanke on hyvä esimerkki systemaattisesta tavasta puuttua kiusaamiseen.

Vaikka kiusaamisen selvittäminen on koulun tehtävä, vanhempien rooli on merkittävä. Kiusatun oppilaan vanhempien tehtävä on pitää huoli oman lapsen oikeuksien toteutumisesta, jotta kiusaaminen todella saadaan loppumaan. Kiusaajan vanhempien taasen pitää pystyä hyväksymään se, että oman lapsen käytös vaatii muutoksen. Kiusaaminen on useimmiten vähemmän dramaattista kuin esimerkiksi Enkeli-Elisan tarinassa. Samoin kiusaaja ei monesti ole mikään koko koulua kauhun vallassa pitävä pikkusadisti, vaan lapsi, jonka sosiaaliset taidot ja empatiakyky ovat puutteellisia. Vanhemmilla on tehokkaimmat keinot ja parhaat mahdollisuudet lapsen käyttäytymisen ohjaamiseen oikeaan suuntaan. Kotiväen tuki ja opastus ovat tärkeitä lasten opetellessa oikeaa käyttäytymistä.

Vaikka aina koulu ei onnistu tarjoamaan kaikille oppilaille turvallista opiskeluympäristöä, useimmiten kiusaamisesta kertominen johtaa kiusaamisen loppumiseen. Yläkoulun opettajana olen ollut ratkaisemassa kiusaamistapauksia. Vastoin sitkeää harhaluuloa opettajat ja muu henkilökunta pystyvät auttamaan kiusattua. Jos koulu hoitaa tehtävänsä kunnolla, kiusaaminen ei pahene opettajalle kertomisen jälkeen. Oppilaiden tulee luottaa koulun kykyyn puolustaa heikompia. Koulun pitää olla tämän luottamuksen arvoinen.
Väinö Friman,
opettaja, Koivistonkylä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti